lyriikkaa

Imago johtaa kansaa (2016)

Auta meitä tietämään että, kanssamme seisot rivissä, 

huutamassa kurkut suorina: Me olemme hyvien puolella! 

Valtavirrassa on turvassa, julistus on naaman kohdalla

kuvitellen avantgardea, kapinaa ja kansannousua.

Älykästä ja helppoa, painaa sitä samaa nappia

jolla päivittää maailma, joksikin toiseksi paikaksi 

missä jokainen hipaisija, tietää asian oikeaksi

hyväksi pyhäksi omaksi millä saa pahoja kiusata.

Käy uhoon! Nouse hurmaan! Etusormen johdattamaan.

Ja kosketusnäyttö tanassa uhmaa mieltä ja väärää kieltä!

ujutettuna uutisvirtaan älä nuku vaan sormes nosta!

Olemme hyvien puolella omahyvän määritelmällä.

Mene ja tiedä (2010)

Valtaa on ei kunniaa ei saavutustakaan

kauan on niin vähän aikaa odottelemaan

tilaisuus on varas eikä ole kutsuttu

esimerkit kuolleita ja luut kaluttu.

Halu on kuin tahto johon vastaa sekä myötäilee

ahneus on sen alla josta tilan tullen hymyilee

mennäkö vai menemättä -valintatilanne

on taakse katsomatta valitus ja kanne.

Pakotie on tukittu ja sillat poltettu

pakko on jatkaa kun on arpa langettu

yksin nyt on painamassa jotain nappia

huutokuorot yltyvät on paine valtava.

Älä koske kun et tiedä seurauksiakaan

paljonko on solmu tai megawatitkaan

missä pisteen sijainti ja oma paikkasi

mikä onkaan merkitys ja 0618.

Tai kytke katso kanna tekojen paino

sitten hae seppele tai kestä kaikki vaino.

Mutta kukaan ei osaa kertoa kun on kaiken kokenut.

Ei mitään hätää (2020)

Näissä tiloissa, kiloissa liioissa

paniikki hiipivä iän iloissa

rintaakin pakottaa, kipinöi, pistää

kylmäävää on eikä mitään tuu mistään.

Lääkäri auta ja ota tää keikka

päivystä minua kaks neljä seiska

tulen vain hulluksi, ei mitään hätää

korvissa tai niiden välissä mätää.

Vain sillä väliä, tää oli tässä

tää tapahtui mun normielämässä

puun takaa yllättäen ihan vain tässä

niin kuin on käynyt ja lukee lööpissä.

Kaikki vain loppui, kaatui ja kuoli

eloon jäi pelkästään valtava huoli

siitä et kuolemme taas uudestaan

ei mitään hätää, katso tilastoja.

Nauretaan yhdessä mustalle pekalle

huonolle tuurille, sen marginaalille

järkeä huuda mun kukkakaalille

annetaan käärmeen luikertaa sauvalle.

Lähdetään kotiin, hengitä syvempään

nukutaan paremmin ja syödään hyvin

tehdään se hienommin, jo huolestuttaa

kun kuitenkin sen taas jotenkin tyrin.

Uniikkia tusinaa (2021)

Koodia metrejä solussa, omamassaoikosulussa

sen ainutlaatuista tusinaa, miljoonittain geenirusinaa.

Puussa lehtiä, on taivaalla tähtiä niin äärettöminä

kopiokone luojan jauhaa, kahdeksikkoa makaavaa.

Erilaista ja samanlaista, on seitsemänkymmentä kertaa

seitsemän virhettä, erhettä, supersekundaa ja ihmettä.

Äärellä huutaa äänetönnä, kaikki täysin arvotonta

mut kultaa kalliimpaa ainoaa, ja erilaista ikinä.

Ja minäkin veltto ihminen, täällä kivikehää kävelen

olemus ainutlaatuisena, hiljaa maahan hajoavana

tavoitellen jotain jalompaa, mut kevytmieli sen nujertaa

ennen hyvää aikomusta, kaikessa peilikuvassa:

Ihminen, solu ja planeetta, ketä kiinnostaa,

saati innostaa, riemastua miljardista

eri samasta, siitä kamasta,

atomikasasta, jota fysiikka suoltaa hihnalta.

Tähti syttyy, toinen sammuu. Mitä täällä tapahtuu?

ilo, suru, rakkaus ja viha, solutasolla pyhä liha

elämä on sen kudelmana, mahdollisuuden rakennelma

samalla kuoleman suudelma, käärme nielee viel' häntäänsä

hedelmät kantavat hedelmää, omena vain on syöty puusta.

(ja tähti syttyy, toinen sammuu. Miksi täällä tapahtuu?)

Vihreät kengät (2021)

Suurin elein saavutettu, viesti siitä kerrottu

melkein mutta lähellä, verrottu toisen elkein ja sanottu: nähdään!

Perillekin on päästy, etapille hetken jääty

muistettu nauraa, vaikka pelottaa

mutta pelko voimaa velottaa. Mutta pelko.

Määränpää on oppaana, kunniaan kävijä, katseen ylös kohottaa, pian voittaa.

Sotisopa, haarniska, terästä ja muovia

ja niiden sisällä pelkoa verenkierrossa, ne konttaa lamppujonossa.

Kynnet teroitettuna, jäätä, kiveä puremaan

kun on erotettuna joku kotona suremaan

sen merkitys vain jäljellä. Vain jäljellä.

Pakkorako oppaanaan, kunniatonta polkuaan

vihreät kengät laahustaa, laahustaa kunnes huohottaa

istuu hetken huilaamaan, makaa kuin ois kotonaan

tahtoo sinne palaamaan, mut vähän ensin lepää,

ja pian sulkee silmiään.

Oppaana maamerkkinä, vihreät kengät vaeltaa

määränpää niin hukassa ja samoin selvänä

istuu hetkeen huilaamaan, istuu kuin ois kotonaan

tahtoo sinne palaamaan, mut vähän ensin lepää

ja se on siellä koska on.

Paussi ennen pimeää, ilta jatkuu aamusta

paitsi sähkövirta, mukanaan voimankipinä

joka tulee kaukaa taivaasta.

Muisto troposfääristä, Jumalan lähellä paleltaa

hypotermia siivet antaa, määränpää ilman kunniaa

joku muu sen ottaa. Joku muu.

Ikinuoriso (2015)

Terveet elämäntavat, kollektiivinen kasvain, peilissä epäjumala, rypyt kiristettynä, hampaissa valkeaa, aina yhä valkeampaa, epävarmasti huomenna, pinnan alla pikimustaa, terveet elämäntavat, ikiomalta kasvimaalta, todistetusti laatua, kaikkine kemikaaleineen. ennen oli kaikki huonosti

Viehättävät pakarat, salilta epäluomua, ja piilotettu iskias, mieli lyijynkevyttä, on silmän alla tarjolla, mielihyvävalikoima, kaikkine liitännäisine, sivujuonne kiihottaa, jotta voisi taas todeta: tänään on kovin kaunista, elämän näyteikkuna, puhtain lasein todistaa. ennen oli kaikki huonommin! ne ajat eivät koskaan palaa
Terveet elämäntavat, elämä jatkoajalla, valinta lähikaupasta, omasta toimistosta, ja hyväterveyskirjastosta, josta koota palettia, omaa ja omintakeista, nuoruuskonsultin kädestä, sekä palvelijalta henkilökohtaisesti, saada omiin kokemuksiin etuajo-oikeutus. ne ajat eivät koskaan palaa
Avustettu matkan pää, inhimillinen kuolema, tippapussista valinta, viimenäytös stagella, kun ei enää kykene, ikinuorison tarjontaan. ennen oli kaikki huonommin, ne ajat eivät koskaan palaa, ne ajat eivät koskaan palaa!

Hengenvaara! (2016)

Kirkontorni näyttää aikaa, muistuttaa meitä pahuudesta, kuin hyvyydestä kertomasta, mikä ei ole tästä maasta, näyttöpäätteeltä, teatterista, viihteenpalvontatuutista, minkä johdonpääteasemalla runsaudensarvi voimala, jauhaa 230 volttia, lämpöänsä takaamaan, ja tositeeveetä makeaa, näille olohuonemarkkinoille, sen mikrouuniin, kosmoksen välivarastoon, lihamakaroonia luomakunnan kruunulle, joka sohvan sylissä makoilee, informaatioverkon välittömässä läheisyydessä. (tykkää, ota kantaa) Viihdetehdas Fallujah, kestohitti Gaza, klassikkona Srebrenica, kuuminta hottia Aleppo, ja valtion ensivuoden alijäämäinen kehysriihi. Lähi-ihmisoikeus uhattuna ja sanavapaus vitsistä, joka uskovaa pilkkaa ja argumentoi: se on sairasta ja pimeää, ihan kuin jotain keskiaikaa, ilman seksiä ja viihdettä. Niin ahdasta ja kapeaa, ankeaa ja outoa. Kaikki ilman kenenkään peiliä.

Napinpainallus, portti pois. Ei Tikritiä, ei Kiberaa, Damaskosta, mitään Bersebaa, sinne Darfur unohtui, minne pysäköi autopommi, passi ja hexogeeni vyölaukkuun jäi. (muistithan parkkikiekon) Mutta onhan suojelusenkeli, se koulutettu huoltomies, voimansiirtoa vahtimassa, jotta kirkonkello vielä soi, miksi se soittaa rakkaudesta, omimaan senkin itsellensä, kuin kelloja soittamalla, saapuu tulimyrsky sekä sotatila muusta riippumatta, ja voimalinjan enkeli lentää pois kuin kuka tahansa kansalainen, pakana, moraalinvartija ja kuningas, joilta vietiin hyvinvointi, syntipukkina hengenvaara, jota ei kerrottu selkokielin, kepeästi ahdistumatta ja sitä mikä on totta. (se on Quasimodo!) Jos Jumala on joulupukki, ihminen vain dopamiinirakki, synnitön haaskalintuparka, jolla on loputon työnsarka, hallita arvopuuronkeitto, hillitä oman loan heitto, ressukka köydenjatkona, elämänhallinta mielenhallinta ajanhallinta hukassa. Sinä se olet, sinä se olet, jumalaton paskapää, kuka kehtaa jokaista äpärää, kannustaa kaiken kokemaan ja samalla tuhoamaan maailmaa, ihmistä ja lähimmäistä, rajattomassa maailmassa, himon raatelemassa pelossa ja pelkojensa veloissa.
Pelottaa, jo pelottaa, sen pukee paremmin; tuohduttaa, mainittiin henkimaailma ja rukoillaan vielä Jumalaa
Ehkä se potkaisee dopamiiniorjan helvettiin.

Srebrenica (2015) 

Mitä siellä tapahtuu, montako vielä mahtuu, kukat niityl lakastuu, montako sinne mahtuu.

Kiire on kaivinkoneella, monttu täytyy kaapia, hymyillä sen partaalla, kohta umpeen raapia.

Keskikesän kärpänen, viestiä toi ja kertoi, meilläkin on tunkio, eikä nähdä sitäkään, 

kaivurein ja lapioin, vahinkoja peitellä, jotain siellä tapahtuu, mieleen se kyllä mahtuu.

En oo veljen vartija, enkä ole paikalla, olen vieraan vartija, aina siellä etäällä, 

missä on Kalashnikov, kanssansa herra Mladic, tuottamassa ruudulle, draaman kaarta taattua.

Niityllä vuorien lomassa, uudessa lomamaassa, haudoille pyhiin vaella, muistamaan huomenta, 

siellä se murhaaja, aseensa ovenpieleen ripustaa, vaipan vaihtaa, hampaat harjaa ja lukee iltasadun.

jossa eksytään Katynin metsässä, hypätään Mostarin sillalta, asutaan Varsovan ghetossa ja ongitaan Länsirannalla. 

+2°C/400ppm (2016)

Ei se paremmaksi muutu seuraten loittonevaa viimeistä vaunua

konditionaalissa menee satu vaikka aikataulu kertoo muuta

väittävät että muutos on varma eikä kukaan sitä kehtaa kiistää

sanoissa mutta teoissa ei näy kenenkään jälkeä sitä väistää.

Vielä uskon sitä mikä kerrottiin joskus, joskus oli kirkasotsan tulinen saarna

vielä luulen, ei pelastusta taida olla, eikä mitään uutta viimekiertojen jälkeen

olettamusten edellä kuuluu naurua.

Mekaniikan ohje neljännesvuosikatsaus, toivonprosessoreilla on silkkisen hanskat

niillä silitellään taas uusia kuoseja, päällepantavaksi koska kaikki on hyvin

niin hyvin kun vain sivistys voi aina olla.

Heillä on savuavat tehtaat, niiden ja piipuissa versoo ruusut

koristeeksi valistuksen patsaille, lauluille ja lipuille 

niillä on koneet täynnä tietoa, siitä että kaikki on mennyttä

jos uskoo itseensä fysiikkaan ja johtopäätöksen loogiseen voimaan,

uskoo vielä että muut sen tekee sekä toivo löytyy ehkä kaukaa

kansainvälisistä yhteisöistä juopua laatudopamiinista

kokemukset pyhänä ja kaikki tulee olemaan menetettyä.

Mutta sanotaan toivon elävän vaikka addiktio on vahvempi.

muutos ei koskaan pysähdy vaikka tiedemies kriittisesti sanoisi

mustaa on paljon valkealla mutta sitä ei ole pakko nähdä. 

Ei se sano koska on luonnollista kuolla, jättäen sienipilveä suurempaa jälkeen

tarkempi ajatus määritellään huomenna, siinä kaikki mitä vastuuksi kutsutaan

potenssi on logaritmisesti kohtuuton.

Junan kissa (2015)

Vessaa saa käyttää vain junan kissa,
ei hätä suuri auta: kakka tai pissa,
kissa hyrisee kuin veturi jyrisee,
ekosähkö langalla laulaa duurissa.
Kanssaeläjää ei kiusata yhteisissä
säännöissä kaikkiviilatuissa
ne sovittiin politiikan väännöissä
ja junan kissa kävelee villasukissa.
Aina on matkalla sinne ja takaisin,
makuuvaunun lattiallakin makaisin
kun rauhassa levätä vain saisi,
eikä junan kissakaan herättäisi
keskellä yötä päivälläkään mankuisi,
turhaan henkilökuntaa kutsuisi
jos henkilöitymätietokone auttaisi:
lippu karvattomassa vaunussa kiitos!
Oikeus on hädän kutsumus,
kuin myös vessan ovettomuus,
sähköverho, läpinäkyvyys,
salaamattomuus siihen asentaa
ja saniteettitilaan ilman mörköjä
vaikka ei ole paperia,
ja vessanovi sähköä,
pyyhi neuronäytöllä,
automaattinen ilmoitus
innovaatioiden osaamiskeskuksiin:
junan kissan rakkopaine kolme ilmakehää.
Odotellessa kuule autenttista
vuoripuron solinaa ja junaradan kolinaa,
sähköä eristeentakuisesta maailmasta.
Mutta hätä ei informaatiolla selviä,
tarvitaan vain pytty ja paperia
eikä näyttöpäätettä ja viihdettä.
Tekniikka pelasta, anna käymälä
joka toimii kuin junan vessa
ja jota saa käyttää vain junan kulkiessa
joku muukin kuin junan kissa,
jotta ei erite haise aamulla asemalla.  

 Innopizza (2016)

Lehteen liimattuja kiiltokuvia,
sponsoroituja myös joka seinillä
sadan metrin välein sijoitettuna,
opaste viitoittamaan tien onnelaan.
Valitse mieluinen saman makuinen,
sanahakuinen ja virranmukainen
sekä luonnollisen omaperäinen,
persoonallinen ja toki esteettinen.
Tämä paikka on park ja piazza,
reunalla pizzeria ja next plaza,
innovaatioiden ponnistamoja,
on muotikenkien kiilloittajia,
metropolien kulttuurikeitaita,
huippuosaamisen kirjokansia
infrastruktuuri silkkaa kulttuuria,
innovoida, toteuttaa uusi pizza.

Pizza frutti di Gaia hamburger heaven
king size ja hyper taste mega tutti esanssi!

Maailma on valmis, romahtamaan altis
tilataan pizza, Tukholma, Berliini, Nizza!
Se on myöskin kallis, inflaatioaltis
pyydetään silli, Lontoo, Tromssa, Helsinki!
Globaalisti kaunis, kulttuurinaan kertis
anna lisää pari, Shanghai, New York, Pietari!
How are you, is everything okay?
Morjens! Salaam aleikum! Kerava, Nairobi ja Jerusalem!
Monikulttuurimonokulttuuri vihdoinkin!
Syödään täällä ja otetaan mukaan.  

Polyamorin nuoli (2015)

Sydän, sydän, sydän lyö,

sydämiä sydämet syö,

aortta on revennyt,

paisuvaiskudos sykkinyt

verta, hikeä ja verta

sinistä sekä punaista,

jousella nuoli valmiina

uudelleen repiä kalvoa.

Mielihalu sydämessä

samaa kamaa aivossa

rakkauden jumalalla

maalitaulu hukassa 

mutta siitä huolimatta 

nuolen poimii viinistä 

ja jousen jännittäen laulaa:

Naapurin rouva on tänään vapaa

uusi impi mi'pedillä makaa.

Carpe diem! se sua odottaa.

Hiipivä tiikeri lähestyy takaa 

pedon himo on epävakaa 

naapurin rouva on iäti vapaa 

vahva kokemus oikeuttaa.